Kennel Zaijas

ETELÄVENÄJÄNKOIRA ”YOOZHAK”

 

Espanjasta tuotiin 1700-luvun loppupuolella Ukrainan alueelle merinolampaita, joiden mukana tuli myös espanjalaisia lammaskoiria. Nämä koirat olivat kuitenkin liian pienikokoisia suojellakseen laumoja susilta. Kun espanjalaiset koirat risteytyivät paikallisten paimenkoirien kanssa, kehittyi etelävenäjänpaimenkoira, (SRO; South Russian ”Youzhnarusskaya” Owtcharka) lyhyemmin etelävenäläinen tai yoozhak.

”Susi lammasten vaatteissa” on kuvaava ilmaisu puhuttaessa etelävenäjänpaimenkoirasta ja siinä määrin totuuden mukainen, että rotua jalostettaessa tarkoituksena oli saada aikaan suden silmissä ”heikon lampaan näköinen koira”. Suden valitessa tämän koiran ja sen lauman saaliikseen niin osat vaihtuivat ja koira eliminoi lammaslaumaa uhkaavan pedon karkottamalla ja tarvittaessa taistelemalla henkensä uhalla lauman puolesta. Tämä koira varmisti myös itsenäisesti sen, että lampaat joivat pienissä ryhmissä, koska muuten koko lauma olisi tuhonnut lähteen.

 

Etelävenäjänpaimenkoira on laumanvartija, jolla on luontainen vartiointitaipumus, mikä erityisesti korostuu omalla reviirillä. Oman reviirinsä ulkopuolella ne käyttäytyvät ikään kuin välinpitämättömästi, elleivät koe tilanteita uhkaaviksi. Vieraissa paikoissa jonkin aikaa oleiltuaan ne kuitenkin pian ottavan uuden tilan ja lauman haltuunsa vartioimalla. Etelävenäjänpaimenkoirien vartiointitaipumus on äärettömän nopeaa puolustamista: reagointia haukkumalla tai jopa äänetön arvaamaton hyökkäys havaitsemaansa uhkaa vastaan, sen liikkumisen estämistä, pysäyttämistä eikä se epäröi käyttää hampaitaan karkottaakseen tunkeilijan. Itsenäisen vartiointaipumuksensa takia tätä rotua pidetään yhtenä vaativimmista roduista.

Etelävenäjänpaimenkoirat ovat toimintakyvyltään hyvin itsenäisiä, päättäväisiä ja hallitsevia, mutta kuitenkin hyvin ihmiseen kiintyviä ja uskollisia; siis laumalleen omistautuvia. Vieraita kohtaan ne ovat epäluuloisia eivätkä ole houkuteltavissa kontaktiin eivätkä vieraan lähestyttävissä. Yleensä jonkin aikaa omistajansa ja vieraan reaktioita tarkkailtuaan ne saattavat haluta tutustua vieraaseen.

Etelävenäjänpaimenkoirien vartiointitaipumuksessa/ luoksepäästävyydessä on yksilöllisiä eroja, joihinka seikkoihin ei välttämättä sosiaalistamisella ja kouluttamisella voi vaikuttaa. Niiden luottamusta vieraisiin ihmisiin ja uusiin tilanteisiin reviirin ulkopuolella voidaan vahvistaa, mutta epäluuloisuutta ja luontaista vartiointitaipumusta ei voida poistaa.

 

Etelävenäjänpaimenkoirien sosiaalistamisen tulisi alkaa varhain syntymän jälkeen ja peruskouluttamisen emästä vieroittamisen jälkeen. Ne ovat jo muutaman kuukauden ikäisinä tarkkoja aistimaan ihmisen johdonmukaisuuden ja päättäväisyyden, joita ominaisuuksia nämä koirat arvostavat. Sosiaalistaminen ei ole vain uusien asioiden oppimista vaan myös määrätietoista ja johdonmukaista laumajärjestyksen vahvistamista. Etelävenäjänpaimenkoirat kehittyvät hitaasti ja saavuttavat täysi-ikäisyyden vasta noin 4-vuotiaina ja näiden vuosien aikana kokeilevat usein omistajansa edellämainittuja ominaisuuksia. Toisaalta ne helposti motivoituvat jokapäivisiin rutiineihin, mikä auttaa niiden sosiaalistamisessa.

 

Etelävenäjänpaimenkoirat kuuluvat palveluskoiraliittoon, mutta niitä on vaikea kouluttaa perinteisten palveluskoirien tapaan. Omistajansa kanssa ne luottavat ihmiseen laumanjohtajana ja keskinäisen kunnioituksen vallitessa yhteiselo sujuu yleensä luontaisesti. Ne ovat kuitenkin hyvin päättäväisiä, periksiantamattomia ja vain halutessaan käyttäytyvät omistajileen mieliksi. Ne ovat älykkäitä, hyvämuistisia, pehmeitä koiria, joita tulee kouluttaa päättäväisesti ”silkkihansikkain”, yleensä palkkioksi riittää pelkkä kiitos. Etelävenäläinen hyväksyy sen tosiasian, että hallitseva koira tai ihminen kontrolloi /käsittelee tilanteen, mutta huomatessaan epävarmuutta se vaatii johtajuuden itselleen. Niiden kasvattaminen ei ole välttämättä helppoa, mutta itsevarman ja rauhallisen aikuisen etelävenäjänpaimenkoiran kiintymys ja luottamus ihmistä kohtaan on hyvin palkitsevaa. Se on erittäin uskollinen laumansa jäsenille ja kiintymys säilyy sen mielessä läpi elämän, vaikka se joutuisi eroon sille tärkeiksi tulleille ihmisistä. Siksi tätä rotua kasvatamme ja rakastamme.

 

Suomessa etelävenäjänpaimenkoiria on maatiloilla, kotipihoilla vartiointitehtävissä tai seurakoirana. Koiran alkuperäistä käyttötarkoitusta ajatellen etelävenäjänpaimenkoira on parhaimmillaan, kun se saa elää vapaana riittävän isolla aidatulla alueella vartiointia toteuttaen.. Se on eloisa, liikkuvainen ja säänkestävä ulkokoira. . Viime vuosina on yhä enemmän kiinnitetty huomiota rodun sosiaalistamiseen mahdollisimman yhteiskuntakelpoisiksi. Etelävenäjänpaimenkoiran osallistuminen koiranäyttelyihin on yksi osoitus sen yhteiskuntakelpoisuudesta. On myös etelävenäjänpaimenkoiria, joidenka kanssa voi liikkua julkisissa kulkuneuvoissa ja jotkut ovat toimineet myös toverikoirina.

 

Suomen Etelävenäjänpaimenkoirayhdistys (SEVP ry) on perustettu vuonna 2009, sen rotujärjestö on Suomen Palveluskoiraliitto (SPKL ry) ja rotu kuuluu FCI 1-rotryhmään. Vuonna 2010 Suomessa oli noin 50 rekisteröityä etelävenäjänpaimenkoiraa, yksi Suomessa syntynyt pentue ja neljä etelävenäjänpaimenkoiria kasvattavaa kennelnimeä. FI MVA arvon saavuttamiseksi etelävenäjänpaimenkoira tarvitsee kolmen sertifikaatin lisäksi suoritetun luonnetestin tai suoritetun MH-luonnekuvauksen (tuloksella ei ole väliä). Keskeytettyä luonnetestiä tai keskeytettyä luonnekuvausta ei hyväksytä